Tervehdys,
Pääsin toteuttamaan aamun harjoitusta, kiihtyvää 20 km, pilvisessä säässä - mukava taivaltaa. Valitsin kaksi kympin reittiä: ensin St. Patrickin kymppi ja sitten joutuisammin Eldoretin suuntaan. Tänään oli runsaasti juoksijoita liikkeellä - niin koululaisryhmiä kuin urheilijoita. Sain välillä juoksuseuraa sandaaleilla juoksevista lapsista. Tänään askellus oli kepeä, eikä mistään kolottanut - sen kun antoi mennä ...
No hyvä on kyllä katsoa eteensä koko ajan, mihin astuu. Minua vastaan juoksi kymmenen kenialaisen juoksijan ryhmä vauhdikkaasti. Samalla kun katsoin heidän peräänsä, kompastuin ja kaaduin pienessä ylämäessä. Onneksi siinä kohtaa oli vain pehmeää ja kosteaa hiekkaa, joten ei käynyt kuinkaan. Tämä oli merkki siitä, ettei katse saa herpaantua kuljettavasta tiestä. Tossuja on nostettava korkeammalle kivisillä osuuksilla.
Ensimmäinen ylämäkivoittoinen kymppi kulki ajassa 1:01 (keskivauhti 6:0 min/km) ja toinen alamäkivoittoinen kymppi aikaan 46:40 (keskivauhti (4:40 min/km) - viimeisellä kilometrillä löin kutosvaihteen päälle ja kipaisin sen aikaan 4:22 - vaude! Sitten moottoripyöräkyydillä leirikeskukseen.
Parin tunnin levon jälkeen klo 11:15 lähdin toiseen treeniin, kevyt 8 km Eldoretin suuntaan 4 km ja takaisin. Oli hyvä, että laitoin kasvoihin aurinkorasvaa, sillä aurinko paistoi melko lämpimästi. Meno oli enemmänkin hölkkää kuin juoksua - aikaa kului 47:30. Sain paikallisilta kannustuksia taputusten ja peukalon nostojen muodossa - varsinkin ylämäkeä tarpoessani - antoi lisäpuhtia kummasti!
Vaikka juoksu kulkee melko hyvin, tunnen parin viikon juoksuohjelman rasituksen kropassa yleisenä väsymyksenä. Joten ylihuominen lepopäivä tulee olemaan paikallaan. Sitä ennen kuitenkin on vielä edessä huomenna aamulla kevyttä juoksua 20 km ja kuntosalilla käynti - siis huomenna on vain yksi juoksutreeni!
Lounaan jälkeen piipahdin jälleen Djuliaksen luona hieronnassa. Muistaakseni en ole kertonut, että Djuliaksen on kasvattanut hänen isoäitinsä. Isästä ei kuulemma ole tietoa ja äiti jätti lapsensa oman äitinsä hoitoon ja hävisi jonnekin. Sisko Djuliaksella on ollut, mutta hän kuoli muutama vuosi sitten vatsasyöpään. Melko orvolta kaveri vaikuttaa. Onneksi löytyy toimeliaisuutta ja yrittäjyyttä hierontapalveluiden muodossa ja lisäksi hän treenaa juoksua lähes päivittäin ja pyrkii maailman kartalle juoksulla - menestystä hänelle!
Normaaliin tapaan oli vuorossa iltapäivätee ja sitten myöhemmin päivällinen, jolla tarjoiltiin paistinperunoita ja Victoria järvestä kalastettua valkoista kalaa (Tilabia Fish from Lake Victoria) paneroituna - tosi hyvää!
Sitten onkin vuorossa blogipäivitys ja hyvänyön toivotukset!
Terveisin Harri
Terve Harri!
VastaaPoistaNäyttää menevän hyvin - jatka samaan malliin!
Terkkuja Suomesta
Aimo ja Pirjo