Kahdeksas leiripäivä

Perjantai 28.2.2020

Tänään päivällispöydässä puolalaisten kanssa. Heidän kahden viikon leiri tulee päättymään tulevana sunnuntaina. Hauskoja veijareita kaikki - kutsuivat Puolaan maraton-kisaan - otin kutsun vastaan!


Tervehdys,

Tänä aamuna jälleen herätys klo 05:50 ja lähtö klo 06:45 päivän ensimmäiseen harjoitukseen: kevyttä 20 km. Jalat alkavat olla kohta tosi vetreessä kunnossa - ainoastaan harjoitusten määrä ja kilometrit tuntuvat kropassa väsymyksenä. Onneksi sunnuntaina on leirin toinen lepopäivä vuorossa.

Nyt suuntasin tutulle St. Patrickin reitille. Viiden kilometrin kohdalla ohitseni juoksi kenialainen nuori mies. Hetken kuluttua edessä oli mäkiosuus ja päätin ottaa kiinni hänet ylämäessä - vain kuntoani koetellakseni. Onnistuin saavuttamaan hänet sydämen lyödessä kiivaaseen tahtiin  ja pääsin vielä rinnalle. Toivotettiin hyvät huomenet. Sitten hymyilimme ja annoin hänen mennä menojaan ja minä jatkoin kevyttä linjaa :)

Taivas oli pilvinen ja lämpötila otollinen juoksemiseen. Matkalla törmäsin kahteen harjalintuun, jotka ovat kurjen kokoisia ja vähän niinkuin harjakset päässä. Kauniita, mutta ääni on hirveätä rääkymistä. Linnut lensivät kauas pellolle etsimään ruokaa. Samalla vastaan tuli kymmenen kenialaisen juoksijan ryhmä. Aivan kuin antilooppilauma olisi ohittanut minut. Tosi kaunista juoksutekniikkaa - usein molemmat jalat samaan aikaan ilmassa - tuohon kuin pääsisi!

Rennolta minunkin juoksuni nyt tuntui. Puolimatkan jälkeen join Cociksen. Kioskinpitäjä arvuutteli iäkseni 50 v ja hämmästyi kuultuaan oikean ikäni. Hän totesi, että juoksu nuorentaa - uskotaan :)
Jatkoin matkaa...

Leirikeskukseen saavuin ajassa 2:03 - hyvä näin. Sitten aamupalalle. Uima-allasta puhdistettiin kemikaaleilla, joten kykenin vain kastamaan jalkani viileään veteen. Sitten levolle pariksi tunniksi.

Päivän toinen harjoitus oli 8 km kevyttä - suoritin sen Eldoretin asfaltoidun tien vieressä kulkevaa polkua 4 km alamäkeä ja takaisin aikaan 50:50. Matkan varrella ovat monet asukkaat ja työntekijät käyneet jo tutuksi. Monesti saan kannustavia käsien taputuksia tai lapsilta huudon: Hello, how are you?  Tänä vuonna lapset eivät ole lähteneet mukaani juoksuun - ehkä en ole tavannut suuria koululaisryhmiä, joista osa aikaisemmin innostui juoksuun kanssani - onhan tässä vielä leiripäiviä edessä.

Vuorossa oli lounas, jolla tarjoiltiin jälleen pastaa ja papupataa, joten minulle se tarkoitti pastaa ja omelettia. Ehkä tämän viikon aikana on ruokana pastaa tavanomaista useammin, koska sitä on helppo valmistaa yli 90 ruokailijalle. Hyvin taas keittiö selvisi urakasta!

Kohta löysin itseni Djuliaksen hieronnasta - kevyttä käsittelyä. En tiedä, miten osaan palata Suomessa normaaliin rytmiin niin, että hierontaa on vain silloin tällöin - no, eipähän viikottaiset juoksukilometrit kotona ole aivan tätä luokkaa. Tampereella fysioterapeutti Aki kyllä on hoitanut minut aina juoksukuntoon, olipa vaivani ollut mitä tahansa - kiitos Aki!

Sitten leirille kokeilemaan blogin päivittämistä - en onnistunut iltapäivällä, enkä illalla. Heräsin puolen yön jälkeen ja sitten homma alkoi pelittää - yes! Kirjoitan siis tätä tekstiä lauantain puolella.

Hyvää viikonlopun jatkoa blogiystävät - Etelä-Suomesta olen saanut aurinkoisia kuvia, joten sielläkin varmaan ulkoilu maittaa! Jatkan unia ...

Terveisin Harri

Päivän kuvasatoa:

                                                                    Vaatemyyntiä ...

                                                         Leirillä kauniin värisiä lintuja.

                                       Moottoripyörä- ja matatu-kuskit odottavat asiakkaita.

                      Tätä rakennuskompleksia on rakennettu jo lähes 10 vuotta - Jussi muistanee?

                                                        Idyllinen maalaismaisema ...

                                                             Perheen pihanäkymä ...

                                                         Pellonmuokkausta kuokalla ...

                                Leirikeskuksen lähelle valmistuu rakennus runsaassa vuodessa!

                                                  Leirikeskus aamulla lenkille lähtiessäni.

                                                                           Aidanmallia.

                                                              Teurastamo - lihanmyyntiä.

                                                                   Lautoja valmistuu ...

                                                                       Peruna kukassa.

                                                         Rakennus vasta alkutekijöissä.

                                                                        Pyykkipäivä!

                                                                     Portteja syntyy ...

Päivän lenkillä näkymä. 

                                                                       Hedelmätarha.

Seitsemäs leiripäivä

                      HATC -leirikeskuksen perustaja MM maratoonari Lornah Kiplagat seuranani.
                      Tällä hetkellä hän on leirikeskuksen johtaja.

Tervehdys,

Nyt olen jälleen blogipäivityksessä ajan tasalla. En tiedä mitä ovat tehneet, mutta kykenen nyt kirjoittamaan tekstiä blogiin omasta huoneestani, eikä tarvitse siirtyä ns. Lounge-rakennukseen.

Aamulla nousin klo 05:50. Ja jo klo 06:25 lähdin päivän ensimmäiseen treeniin: kiihtyvää 15 km. Tänään oli melko pilvinen ilma - viileämpi kuin eilen. Reittinä ensin kympin Kamariny-lenkki ja sitten eilen aamulla juostu vitosen lenkki Eldoretin suuntaan. Tänään alkoi jo löytyä rentoa menoa - jopa ylämäetkin onnistuin pinkomaan paljoa puuskuttamatta. Aloin nauttia lennokkaasta askelluksesta. Kiristin tahtia varsinkin viimeisen vitosen aikana. Kykenin juoksemaan viimeiset kolme kilometriä 4:35 min/km vauhdilla. Harjoitukseen kului aikaa yhteensä tunti ja 13 minuuttia - yes!! Tyytyväisenä hyppäsin moottoripyörän kyytiin ja suuntana leirikeskus.

Aamun rutiinien jälkeen levolle pariksi tunniksi. Sitten kevyelle 8 km:lle. Olisi kulkenut vauhdikkaasti, mutta toppuuttelin - kyseessä kevyt ja palauttava harjoitus. Aikaa kului 51:15. Sitten nopeasti lounaalle. Tänään ei nopeasti lounastettukaan, sillä leiriläisten joukko kokonaisuudessaan ( 96 henkilöä) tuli syömään samoihin aikoihin. Näin suuri määrä treenaajia leirikeskuksessa on leirikeskuksen ennätys! Sopu antoi kyllä hyvin sijaa ja osa ruokaili ulkona portailla.

Seuraavaksi kiiruhdin hierontaan. Djulias oli helpottuneen oloinen käytyään selvittämässä perheensä hankalaa tilannetta vaimonsa koulussa. Ottivat kuulemma asiakseen selvittää, missä karkulaiset luuraavat. Djulias tietää enemmän asiasta ensi viikon maanantaina. Hieronta sujui entiseen malliin taivaallisesti! Nyt saan ennaltaehkäisevää hierontaa, jolla pyritään estämään mahdollisia jalkavaivoja - hieno juttu! Huomenna palaan tänne uudelleen.

Leirikeskukseen päästyäni kävin iltapäiväteellä. Tapasin samalla leirikeskuksen johtajan Lornah Kiplagatin, jolle kerroin hierojani ongelmista. Lähinnä tiedustelin, mitä oikeuksia aviomiehellä on lapsiinsa tällaisissa erotilanteissa - kuulemma samat kuin Suomessa. Lornah ei ollut koskaan aiemmin kuullut, että jollekin kenialaiselle miehelle Itenissä olisi käynyt vastaavasti. Samalla tiedustelin mahdollisuutta palkata Djulias HATC -leirikeskukseen. Lornah ei pitänyt palkkaamista mahdottomana, koska tällä hetkellä leirikeskuksessa on kaksi fysioterapeuttia ja yksi hieroja. Toinen hieroja voisi olla hyvästä. Sovittiin, että palataan tähän ensi viikolla esimerkiksi kutsumalla Djulias leirikeskukseen neuvonpitoon. Olisi tosi upeaa,  mikäli Djuliasta onnistaisi säännöllisen työn saannissa - varsinkin tässä vaiheessa, kun perheellä on ongelmia. Toivotaan parasta!

Tänään sähköt ovat olleet poikki monta kertaa. Katsotaan, miten onnistun tänään päivityksessä.

Huomenna on edessä kaksi kevyttä harjoitusta: 20 km ja 8 km.

Hyvää päivän jatkoa!

Terveisin Harri

Kuudes leiripäivä

Keskiviikko 26.2.2020

                                Join iltapäiväteen tänään ulkona auringonpaisteessa varjon alla.

Tervehdys,

Tämän päivän blogipäivitys tulee päivän viiveellä Internet-ongelmien johdosta - sorry!

Heräsin klo 06:30 ja lähdin päivän ensimmäiseen harjoitukseen (kova 5 km) klo 07:00 Eldoretin suuntaan. Aluksi kilometrin verran lämmittelyä  ja sitten menoksi asfaltoitua tietä. Taivas oli lähes pilvetön. Autoja ja moottoripyöriä oli jo runsaasti liikkeellä. Onneksi oli alla tuo eilinen vetotreeni, niin osasin odottaa mitä tuleman pitää. Aluksi etsin sopivaa vauhtia, jolla jaksaa loppuun saakka. Onneksi jalat alkoivat herkistyä parin kilometrin jälkeen - mutta kulku ei ollut niin irtonaista kuin olisin halunnut. Jaksoin kuitenkin puskea loppuun saakka aikaan 22:05. Ei huono ollenkaan ensimmäiseksi nopeaksi treeniksi. Kilometrin palauttelun jälkeen hyppäsin moottoripyörän kyytiin.

Tutut rituaalit: suihku, uinti ja aamupala. Ei ollut oikein nälkä, mutta piti vain yrittää syödä - tarjolla puuroa, lettuja, hilloa, kananmunia, pikkumunkkeja ja sämpylöitä - kaikille joitakin!

Parin tunnin levon jälkeen suuntasin kevyelle 10 km:n lenkille St. Patrickin reitille. Jalat toimivat melko hyvin - ainoastaan kuuma aurinko toi harjoitukseen haastetta. Reitin varrella sain nähdä paikallisia työnsä ääressä: laudantekijöitä, huonekalujen ja porttien valmistajia, naisten vaatteiden ompelijoita, myllyjä jne. Työn ääniä kuului kaikkialta. Kohtasin lukuisia perhosparvia (Oilin Antti saattaisi olla onnessaan täällä). Vastaan tuli ainoastaan muutamia kenialaisia juoksijoita - heille taitaa keskipäivä olla liian kuuma. Yritin pitää vauhdin kevyenä - mäkiosuudella ei tarvinnut yrittää, vaan ylämäet hidastivat automaattisesti vauhtia. Leirikeskukseen saavuin ajassa 1:09. Näin päivän harjoitukset oli tehty.

Kävin Djuliaksen luona hieronnassa iltapäivällä. Tavatessamme hän oli hermostunut ja väänsi itkua ja kertoi vaimonsa sekä kolmen lapsensa lähteneen jonkun miesopettajan matkaan. Heihin ei ole saatu yhteyttä, vaikka Djulias oli useampaan kertaan yrittänyt. Tosi ikävä ja suorastaan kauhea tilanne oman perheen hävitessä yhtäkkiä. Hieronnan jälkeen Djulias lähti vaimonsa kouluun ja aikoi puhua koulun rehtorin ja mahdollisesti poliisin kanssa tilanteesta. Toivotin hänelle voimia, mitä tulossa olisikaan. Lähdin hieronnasta melko surullisin mielin ...

Lounaalle ilmestyi uusi runsaan 20 henkilön joukko Hollannista - lapsia iältään 12-18 v. ja heidän vanhempiaan sekä ohjaajia (tai opettajia). Taitavat olla jostakin yksityiskoulusta - millä koululla on varaa lähetetään noin iso lapsiryhmä Keniaan? Ryhmä toi leirille mukavasti vipinää ja ääntä :)

Monista  yrityksistä huolimatta en onnistunut päivittämään blogia eilen iltapäivällä, enkä illalla.
Siispä treenipäivän kulun kerronta siirtyi seuraavaan päivään.

Toivotaan, että torstai on toivoa täynnä!

Terveisin Harri

Viides leiripäivä

                                Suomalaiset Aapi ja Harri tapasivat aamupalalla.

Tervehdys,

Tänään oli jälleen herätys klo 05:50. Nyt en nukkunut aivan niin hyvin kuin toissa yönä - mutta heräsin pirteänä kylläkin. Linnut ja heinäsirkat olivat aloittaneet laulelonsa ja soittonsa. On tulossa lämmin päivä.

Lähdin kevyelle kympille klo 07:00 Kamariny-reittiä. Koska ei ole satanut kunnolla useaan päivään osa reitin hiekkatiestä oli melko pöllyävää kuorma-autojen porhaltaessa ohi. Sain hyppiä tämän tästä tien sivuun tuubihuivi nenän ja suun edessä. Jalat tuntuivat melko hyviltä. Oli mukava ottaa askelia ilman etureisikipua. Paikalliset aikuiset suuntasivat työmaalleen ja lapset kouluun. Kävellen edelleen useimmat taittavat kyseiset matkat, vaikka pituutta saattaa olla useita kilometrejä.

Hyvävoimaisena saavuin leirikeskukseen ajassa 1:02. Suihkun ja uinnin jälkeen aamupalalle. Aamupalalla törmäsin suomalaiseen kaveriin Aapi von Creutleiniin, joka on jo kolmen viikon ajan treenannut Itenissä. Tätä aikaisemmin hän vietti muutamia päiviä Nairobissa ja safarilla. Aapi juokseen kymppiä ja puolikasta - hän on ottanut sapattivapaata muutaman kuukauden markkinointityöstään ja kiertääkseen Afrikkaa. Tänään hän lähti aamupäivällä leirikeskuksesta. Ainakin jossakin vaiheessa hänen reittinsä suuntautuu mm. Tansaniaan. Aapi kirjoittaa Afrikan kuulumisiaan blogiin: kotonaulkona.com - Tosi mukava tuttavuus!

Sitten hetkeksi levolle. Klo 11:30 lähdin päivän toiseen harjoitukseen: 2,5 km:n päässä olevalle Lornahin urheilukentälle tekemään 6x400 m:n vetotreenin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli ainakin 25 astetta. Onneksi muistin laittaa aurinkorasvaa kasvoihin: otsa ja nenä ovat herkimpiä palamaan auringon paistaessa suoraan ylhäältä - käytän tuubihuivia otsapantana.
Melko kankealta kulkivat ensimmäiset kaksi ns. lämmittelykierrosta kentällä. Mutta onneksi varsinaisiin vetoihin jo löytyi enemmän puhtia. Ei mitään hurraa-vetoja, mutta varmaankin tekivät tehtävänsä: vedot aikaan 1:39-143, vauhti 4:20-4:25 min/km. Pari palauttelukierrosta ja sitten hölkäten takaisin leirikeskukseen.

Vuorossa suihkun ja uinnin jälkeen lounas: jälleen papupataa ja riisiä - sain omeletin ja myös tuoreet sämpylät maistuivat. Seuraavaksi suuntasin Djuliaksen hierontaan - nyt oli vuorossa kevyt hieronta. Djulias oli tyytyväinen, että hierottavan jalat alkavat jälleen olla kunnossa. Katsotaan huomenna, menenkö silloinkin hierontaan, vai vasta torstaina. Jalkojen kunto huomisen treenauksen  jälkeen kertoo, miten juoksun rasituksia palautellaan.

Ehdin sopivasti leirikeskukseen iltapäiväteelle. Venäläinen Michael Turkov oli sairastunut vatsatautiin - oli ilmeisesti syönyt jotakin sopimatonta. Juttelimme eri pöydistä, jotta en saisi tartuntaa. Olen ahkeraan pessyt käsiäni saippualla ja hieronut käsihuuhdetta varsinkin ruokailuihin ryhtyessäni. Kauhulla olen lukenut Italian Coronavirus -tilanteesta - Espanja ja Teneriffakin ovat saaneet myrskyvaroituksen. Toivottavasti ei laajene epidemiaksi!

Nukahdin yli tunniksi sänkyyni - ilmeisesti päivän treenit olivat syynä. Päivällinen oli totuttuun tapaan klo 19. Nyt on vähän katsottava, milloin menee ruokailemaan (ettei joutuisi pitkiin jonoihin), koska leirillä on kaksi suurta ryhmää Ranskasta ja Argentiinasta. Myös Kongosta ja Turkista on yhteensä 6-7 naisen juoksijaa. Sulassa sovussa ja mukavasti turisten on ruokaa jonotettu.

Illalla blogin päivitys. Jälleen Internet -yhteydet olivat melko heikot. Taidan kuitenkin onnistua päivityksessä.

Hyvää yötä blogiystävät!

Terveisin Harri

Päivän kuvasatoa:

                                Lornahin kentän portinvartijan kanssa.

                                Kohta juostaan ...

                                                      Melko kankeaa meno oli aluksi.

Neljäs leiripäivä - lepopäivä

 Allasjuoksua aamupäivällä auringon lämmittäessä mukavasti - päivisin lämpötila 18-25 astetta.

Tervehdys,

Tänään lepäilin sängyssä klo 07:30 saakka - ruhtinaallista. Olin nukkunut tosi hyvin yön. Monen viikon aikana minua vaivannut aamuinen pään jomotus oli poissa. Olin kertonut vaivastani Djulias hierojalleni - olisiko hänen antama selkä- ja niskahieronta auttanut näin nopeasti - yes!

Oli tosi kiva aloittaa lepopäivä pirteänä ja suunnata aamupalalle. Istuin kroatialaisten pöytään. Heidän ryhmässään oli lähes minun ikäiseni valmentaja ja kolme juoksijanaista - kaksi juoksee maratonia ja yksi puolikasta - eivät kuulemma ole vielä huippujuoksijoita.

Koska aurinko paistoi aamusta lämpimästi, päätin harrastaa puoli tuntia allasjuoksua viileässä vedessä - jalat tykkäsivät kovasti. Etureidet tuntuivat tosi hyviltä - kivut poissa. Tässäkin Djulias osoitti hierontaosaamisensa - 2-3 kertaa hierontaa ja vaivat poissa! Kiitos Djulias!

Lyhyen levon jälkeen piipahdin Itenin keskustassa pyykinpesuaineostoksilla - Omoa löytyi! Samalla tyhjensin kaupan hyllyn valkosipulijauheesta, joka on monen vuoden kokemuksella osoittautunut tosi hyvän makuiseksi. Sitten kului tunti juoksuasuja pestessä. Paikalliset ovat opettaneet, että valkoiset vaatteet ja sukat saa pysymään valkoisina (ruskeasta hiekasta huolimatta) kylmässä Omo-vedessä liottamalla ja vasta sitten pestään lämpimällä vedellä - ohje toimii erinomaisesti. Tämä ei ole maksettu pesuainemainos!

Lounaalla oli ruuhkaa, sillä yli kaksikymmentä ranskalaista oli ehtinyt ennen minua. Ruokana oli riisiä ja papupataa, josta minun vatsa ei oikein tykkää. Minulle muistettiin tuoda omeletti. Lisäksi tarjolla oli kaaliporkkanaraastetta ja tuoreita sämpylöitä.

Klo 14 makasin Djuliaksen hieronnassa. Tänään oli vuorossa eilistä kevyempi hieronta. Djulias kuunteli iloisena, miten hänen kätensä olivat vieneet säryt ja kivut niin päästä kuin jaloista :) Tästä on hyvä minun jatkaa juoksuohjelmaa - yes! Leirikeskukseen palattuani pulahdin vielä hetkeksi altaaseen uimaan.

Iltapäivän jälkeen suuntasin kuntosalille venyttelemään tunniksi.

Klo 19 oli vuorossa päivällinen: perunamuusia ja lihapataa - kotoisan makuista! Jälkiruokana vesimelooneja ja anasta. Eiköhän näillä jaksa aamuun.

Tänä iltana onnistuin päivittämään blogin yhdellä yrittämällä. Melko tapahtumarikas lepopäiväni näytti olevan. Innolla odotan huomisia treenejä: kevyt kymppi ja 400 metrit vedot Lornahin urheilukentällä.

Hyvää yötä!

Terveisin Harri

Päivän kuvasatoa:

                                Matatu -autossa on tunnelmaa ...

                                Pyykinpesun tulosta ...

                      Djulias hieroja sinisessä paidassa ja hänen naapureitaan lapsineen.
                      Vein tänään pihan lapsille yhteisen jalkapallon - siitäpä lapset riemastuivat.

Kolmas leiripäivä

Sunnuntai 23.2.2020

    Venäläinen maratoonari Michael Kurkov on minulle tuttu aikaisemmilta Kenian leireiltä.

                                       Juoksijakaveri Jussilta 20.2.2020 Harrille:

                                       Kenian auringon alla,
                                       askeleella joutuisalla,
                                       kerään kilometrit ja kokemukset,
                                       jaan mielelläni muille opetukset.
                                       Täällä minä nautin olla,
                                       täällä voi olla kuin kotosalla.
                                       Herätä aamulla lauluun lintujen ja
                                       Nauttia elämästä juosten.
         
                                       Kiitos Jussi osuvista sanoista!

Tänään heräsin eilisen tavoin klo 05:50. Herättyäni ihmettelin, ettei linnut vielä laulaneet. Katsoin ulos ikkunasta ja syy selvisi: taivas oli tummien pilvien peitossa, mikä merkitsi samalla viileää säätä. Hyvä näin, sillä päivän ensimmäinen lenkki oli kevyt 20 km. Tein sen kahden erilaisen kympin yhdistelmänä. Etureidet olivat kivuliaat - mietin, miten tässä jaksaa juosta pitkän lenkin. Venyttelin poikkeuksellisen pitkään ja tämä auttoi. Ei muuta kuin matkaan. Varsinkin alamäkiosuuksissa reidet tuntuivat kivuliailta, mutta hammasta purren jatkoin matkaa. Lopulta juoksu alkoi kulkea sujuvammin. Leirikeskukseen saavuin viisi minuuttia hitaammin kuin eilen - ei haittaa. Sain aamun harjoituksen tehdyksi - yes! Sitten aamupalalle, suihkuun ja uimaan - altaan kylmä vesi helpotti kovasti jalkojen palautumisessa.

Nukahdin lähes pariksi tunniksi aamun rankan rääkin jälkeen. Mutta vielä oli edessä kevyt kymppi ennen lounasta. Huolellisen venyttelyn jälkeen lähdin juoksemaan Kamariny-reitille. Kivuliaat etureidet eivät sallineet kovin ripeää vauhtia. Niinpä kymppiin kului yli neljä minuuttia enemmän aikaa kuin toissapäivänä. Selvisin tästäkin! Suihkun ja uinnin jälkeen lounaalle - melko väsyneenä.

Pian oli hypättävä Matatun kyytiin ja kiirehdittävä Djuliaksen hierontaan. Djulias on super-hyper hyvä hieroja. Hän sai jalkani hyvään kävelykuntoon. Huomenna maanantaina minulla on vuorossa lepopäivä. Sovimme hieronnat niin huomiselle kuin tiistaille, minkä jälkeen tulen piipahtamaan Djuliaksen luona joka toinen päivä. Djuliaksen mukaan tällaiset reisikivut ovat tyypillisiä juoksuohjelman alussa ja 2-3 hierontakerran jälkeen vaivat ovat poissa.

Tyytyväisenä palasin leirikeskukseen nyt kylläkin moottoripyörän kyydillä. Klo 19 vuorossa on päivällinen. Ensi yön saan nukkua niin pitkään kuin kykenen huomisen lepopäivän vuoksi.

Viikonloppu on päättymässä ja uusi viikko alkamassa, joten voimia alkavan viikon puuhiin ja hyvää lomaa lomalaisille!

Terveisin Harri

Toinen leiripäivä

Lauantai 22.2.2020

                             Päivän toisella lenkillä, kevyellä 8 km:llä jalat alkoivat jo väsyä ...

Tänään lauantain lopulta Internet-yhteydet alkoivat toimia ja niinpä sain päivitetyksi alkuleirin kulun kuvineen blogiin!

Heräsin tänään klo 05:50, koska edessä oli ensimmäinen 20 km:n lenkki ja halusin ehtiä aamupalalle ajoissa.

Kenialainen Willie ja hänen ohjelmaorganisaationsa leirille tuoma itävaltalainen parikymppinen tyttö liittyivät seuraani 5 km:n ajaksi. Heidän kanssa oli mukava taivaltaa kevyttä treeniä ja turista.

Jatkoin omaa lenkkiäni kymmenen kilometrin päässä olevaan kääntöpisteeseen (ruskeaa hiekkatietä ja -polkua hiljaisessa maaseutuympäristössä - tuttu reitti menneiltä vuosilta). Paluumatkalla noin 13 km:n kohdalla pysähdyin kioskiin juomaan Cociksen. Ensimmäinen kymppi kulki melko hallitusti aikaan 1:03 - vaikkakin etureisien lihakset alkoivat kipeytyä. Jatkoin matkaa vähän rauhallisemmin ja leirikeskukseen pääsin kokonaisajassa 2:12. Sitten nopeasti aamiaiselle, suihkuun, uimaan ja lepäämään.

Päivän toiseen harjoitukseen lähdin klo 11:30 - edessä kevyt 8 km Kamariny-lenkkiä päinvastaiseen suuntaan kuin eilen. Jalat tuntuivat alkumatkasta puujaloilta - venyttelyn jälkeen meno tuntui helpommalta. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta - onneksi muutama pilvi siirtyi auringon eteen silloin tällöin ja kulku maittoi paremmin. Aikaa treeniin kului 50:15. Tutut kuviot leirikeskuksessa: suihku, uinti ja lounas. 

Iltapäivällä sitten sain blogini päivitetyksi. Teillä ei syytä huoleen, sillä kaikki on alkanut totuttuun tapaan hyvin vaikkakaan ei kivuitta!

Huomenna sunnuntaina harjoitukset jatkuvat kevyiden 20 km:n ja 10 km:n merkeissä. Joten huomenna kyllä minulla riittää puurtamista. Mutta onneksi ensi maanantain lepopäivä jo häämöttää ja auttaa jaksamaan.

Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille blogiystävät!

Terveisin Harri

Päivän kuvasatoa:

Ensimmäinen leiripäivä

Perjantai 21.2.2020

                               Päivän ensimmäinen kymppi melko raskasta St. Patrickin reittiä.

Nukuin tosi hyvin lähes koko yön, niinpä heräsin pirteänä leirini ensimmäiseen treenipäivään klo 06:00. Huoneessani söin pikapuuroa, jälkiuunileipää ja teetä. Tuon mukanani aina pikakaurapuuropusseja ja jälkiuunileipiä (Vaasan leivät ovat kestäneet parhaiten koko leirin ajan).
Eiköhän näillä selvitä aamun ensimmäisestä kympistä.

Mukavan kevyesti juoksu kulki (aikaa kului kyllä runsaasti, 1:10:50, St. Patrickin reittiä, jossa ylämäkiä riittää). Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamiaiselle. Ruokatila täyttyi pikkuhiljaa juoksijoista. Tuttuja juoksijoita on nyt seuranani vähän. Siispä saan tutustua uusiin tuttavuuksiin :)

Parin tunnin lepäilyn jälkeen lähdin päivän toiseen treeniin - kevyt kymppi jälleen. Sekin kulki aivan mukavasti - vaikkakin hitaasti, matkaan kului aikaa 1:09:40 Kamariny-reittiä.

Lounaaksi tarjoiltiin spagettia ja jauhelihakastiketta ja kaaliporkkanaraastetta. Istuin neljän puolalaisen urheilijan pöydässä. He olivat minua parikymmentä vuotta nuorempia. Nopein heistä oli juossut maratonin aikaan 2:41 ja muiden enkat olivat heikompia kuin minun :)

Iltapäivällä pääsin vanhalle tutulle Djulias -hierojalle. Jalkojen lihakset saivat melkoisen pehmityksen. Djulias oli muuttanut - nyt hän asusti Eldoretin suuntaan noin 7 km:n päässä leirikeskuksesta. Matatu-autolla kyseinen matka taittuu helposti ja hinta on vain 40 Kenian shillingiä.
Sovimme Djuliaksen kanssa hieronnasta joka toinen päivä - yes! Hän lupasi piipahtaa katsomassa perhettään (vaimo ja kolme lasta) parin sadan kilometrin päässä lauantaina. Ilmeisesti minun ennakkomaksullani oli osuutta kyseiseen päätökseen :)

Iltapäivällä ja illalla yritin päivittää blogia, mutta en siinä onnistunut. Eivät ole hankkineet vieläkään nopeampaa ja varmempaa Internet-yhteyttä - harmi meidän leiriläisten osalta.

Siispä menin aikaisin nukkumaan päivällisen jälkeen.

Hyvää viikonloppua!

Terveisin Harri


Päivän kuvasatoa:

                                Hymy vielä herkässä tässä vaiheessa ...

                           Toivottavasti tänä vuonna onnistun tervetulotoivotuksen mukaisesti!

                                Itenin keskustassa aamu sarastaa ...

                                Juoksemassa on muitakin - hieman nopeampia ...

HATC Leirikeskuksessa Kenian Itenissä ollaan ...

Torstai 20.2.2020

                                Amsterdamin lentokentällä kului kahdeksan tuntia ...

                        Upeita maisemia ennen Kaivasha-järveä, joka näkyy pienenä taustalla.

                                Näinkin voisi päiväänsä viettää ...

             

                  Hassan on tosi hyvä ja rauhallinen kuski - ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti.

                                Välillä ohitukseen on vähän tilaa - ikävä kyllä. Rekkoja riittää.

                                Nyt olemme saapumassa Naivashan kaupunkiin.

Lentomatka Helsinki-Amsterdam-Nairobi sujui aivan e-lippujen mukaisesti ja kaikki lennot olivat ajassaan. Melko pitkäksi kävi 8 tunnin odottelu Amsterdamin kentällä, mutta siitäkin selvisin.

Nukuin melko rauhattomasti yölennolle Amsterdam-Nairobi, koska vieruskaverini heilui oudosti istuimessaan lähes koko lennon ajan. Sain nukutuksi vain parin tunnin pätkiä ajoittain. Mutta siitäkin selvisin! Nairobiin päästyäni ei kuitenkaan olo ollut väsynyt, vaan intoa täynnä.

Nairobissa klo 07:00 otti upeasti vastaan nouseva aurinko ja oli melko lämmintä. Tuntui kuin olisi tullut toiseen kotiin: kun tullimuodollisuuksissa tuli minun Visa-vuoroni, kenialainen virkailija totesi minut nähtyään: Hello Harri :) Hän oli tuttu minullekin usean vuoden Visa-leimojen lyönneistä ja valokuvan ostoista - mutta silti, että muisti nimeni! Näin aamuisin ei tarvinnut kauaa jonottaa ja sain laukkunikin nopeasti.

Minua oli vastassa lentokentällä tuttu kuski Hassan, joka on kyydinnyt minua erinomaisesti jo useamman vuoden Nairobista Iteniin ja Itenistä Nairobiin. Oli tosi iloinen tapaaminen jälleen! Hassan lähetti terveiset vaimolleni Ulaalle.

Olimme sopineet Hassanin kanssa ennakkoon, että vierailemme jollakin safarilla menomatkalla. Niinpä vietimme pari tuntia noin 90 km:n päässä Nairobista sijaitsevassa Naivasha luonnonpuistossa. Naivasha on melko suuri järvi, jossa veden pinta on noussut vuosien saatossa monin paikoin paljonkin.  Tuntui oudolta katsella järvessä pystyssä seisovia kelottuneita puita, jotka tarjosivat erinomaisen levähdys- ja pesintäpaikan linnuille ja myös paikallisille pojille hyviä onkimispaikkoja. Naivashan kaupungissa asuu yli 600.000 asukasta ja pääelinkeino ovat matkailu ja maatalous. Hassan kertoi, että tässä kaupungissa kasvatetaan Eurooppaan kuljetettavia ruusuja - en kyllä nähnyt matkan varrella ainuttakaan puutarhaa - liekö totta?

Pääsimme tunnin veneajelulle Naivasha-järvellä. Upeiden maisemien lisäksi törmäsimme lukuisiin eläimiin: virtahepoja pelehtimistä, kalastajakotkia työssään, haikaroita puiden latvuksessa, flamingoja  pää pinnan alla sekä muita suuria ja pieniä lajeja. Lisäksi vähän kauempaa ihailimme seeproista ja eri antilooppilajeista sekä kirahveista. Järven saarien ja niemien kasvillisuus oli uskomattoman vihreää ja rehevää. Toivottavasti saan liitetyksi blogiin kuvia jossakin vaiheessa.

Sitten matka jatkui autolla ajaen ja turisten Iteniin saakka. Saavuimme leirikeskukseen klo 17:20. Vastassa oli lukuisa joukko leirikeskuksen henkilökuntaa - ottivat vastaan ilolla vanhan tutun juoksijan. Pääsin yhden hengen huoneeseen lähelle vartijoiden koppia - numero 17 - lähellä uima-allasta toiveeni mukaisesti. Sitten nopeasti suihkuun ja iltapäiväteelle. Tapasin HATC leirikeskuksen perustajan Lornah Kiplagatin. Hän totesi, että minulle kyllä löytyy keskuksesta  aina huone, vaikka leiri olisi kuinka täynnä - onhan Kenian Iten suomalaisen ikäjuoksijan toinen kotipaikka :)

HATCissa on juoksijoita tällä hetkellä yli 50 - kerron heistä tarkemmin myöhemmin leirini aikana. Hassan lähti paluumatkalle Nairobiin ja tuo kanadalaisen pariskunnan Iteniin parin päivän kuluttua - hänellä on kyllä raskas ammatti.

Hyvän pitza-päivällisen jälkeen sain kömpiä vihdoinkin sänkyyni - kyllä uni maittoi!

Palaan erikseen perjantain ja lauantain tapahtumiin - kunhan varmistuu blogin päivitys Internet-ongelmien vaivatessa jälleen.

Terveisin Harri

Kuvia Naivasha-järveltä:

                                Tosi upea veneajelu - myös Hassanin mielestä.

                                Virtahepot telmimässä - mukana myös poikasia.

                                Kalastajakotka.

                                            Hassan ja veneilijä.

                           

                                Vesiantilooppeja ...

                                            Eiköhän jo lähdetä ...

                                Mitähän tämä kaveri miettii ...

                                Pojat kalassa ...

                                Flamingoja, antilooppeja jne.

                                Seeproja ...