Tervehdys,
Tänä aamuna jälleen herätys klo 05:50 ja lähtö klo 06:45 päivän ensimmäiseen harjoitukseen: kevyttä 20 km. Jalat alkavat olla kohta tosi vetreessä kunnossa - ainoastaan harjoitusten määrä ja kilometrit tuntuvat kropassa väsymyksenä. Onneksi sunnuntaina on leirin toinen lepopäivä vuorossa.
Nyt suuntasin tutulle St. Patrickin reitille. Viiden kilometrin kohdalla ohitseni juoksi kenialainen nuori mies. Hetken kuluttua edessä oli mäkiosuus ja päätin ottaa kiinni hänet ylämäessä - vain kuntoani koetellakseni. Onnistuin saavuttamaan hänet sydämen lyödessä kiivaaseen tahtiin ja pääsin vielä rinnalle. Toivotettiin hyvät huomenet. Sitten hymyilimme ja annoin hänen mennä menojaan ja minä jatkoin kevyttä linjaa :)
Taivas oli pilvinen ja lämpötila otollinen juoksemiseen. Matkalla törmäsin kahteen harjalintuun, jotka ovat kurjen kokoisia ja vähän niinkuin harjakset päässä. Kauniita, mutta ääni on hirveätä rääkymistä. Linnut lensivät kauas pellolle etsimään ruokaa. Samalla vastaan tuli kymmenen kenialaisen juoksijan ryhmä. Aivan kuin antilooppilauma olisi ohittanut minut. Tosi kaunista juoksutekniikkaa - usein molemmat jalat samaan aikaan ilmassa - tuohon kuin pääsisi!
Rennolta minunkin juoksuni nyt tuntui. Puolimatkan jälkeen join Cociksen. Kioskinpitäjä arvuutteli iäkseni 50 v ja hämmästyi kuultuaan oikean ikäni. Hän totesi, että juoksu nuorentaa - uskotaan :)
Jatkoin matkaa...
Leirikeskukseen saavuin ajassa 2:03 - hyvä näin. Sitten aamupalalle. Uima-allasta puhdistettiin kemikaaleilla, joten kykenin vain kastamaan jalkani viileään veteen. Sitten levolle pariksi tunniksi.
Päivän toinen harjoitus oli 8 km kevyttä - suoritin sen Eldoretin asfaltoidun tien vieressä kulkevaa polkua 4 km alamäkeä ja takaisin aikaan 50:50. Matkan varrella ovat monet asukkaat ja työntekijät käyneet jo tutuksi. Monesti saan kannustavia käsien taputuksia tai lapsilta huudon: Hello, how are you? Tänä vuonna lapset eivät ole lähteneet mukaani juoksuun - ehkä en ole tavannut suuria koululaisryhmiä, joista osa aikaisemmin innostui juoksuun kanssani - onhan tässä vielä leiripäiviä edessä.
Vuorossa oli lounas, jolla tarjoiltiin jälleen pastaa ja papupataa, joten minulle se tarkoitti pastaa ja omelettia. Ehkä tämän viikon aikana on ruokana pastaa tavanomaista useammin, koska sitä on helppo valmistaa yli 90 ruokailijalle. Hyvin taas keittiö selvisi urakasta!
Kohta löysin itseni Djuliaksen hieronnasta - kevyttä käsittelyä. En tiedä, miten osaan palata Suomessa normaaliin rytmiin niin, että hierontaa on vain silloin tällöin - no, eipähän viikottaiset juoksukilometrit kotona ole aivan tätä luokkaa. Tampereella fysioterapeutti Aki kyllä on hoitanut minut aina juoksukuntoon, olipa vaivani ollut mitä tahansa - kiitos Aki!
Sitten leirille kokeilemaan blogin päivittämistä - en onnistunut iltapäivällä, enkä illalla. Heräsin puolen yön jälkeen ja sitten homma alkoi pelittää - yes! Kirjoitan siis tätä tekstiä lauantain puolella.
Hyvää viikonlopun jatkoa blogiystävät - Etelä-Suomesta olen saanut aurinkoisia kuvia, joten sielläkin varmaan ulkoilu maittaa! Jatkan unia ...
Terveisin Harri
Päivän kuvasatoa:
Päivän lenkillä näkymä.
Kiitos Harri hienoista blogikirjoituksista. Ihan kuin olisi itse mukana, ja kumpa olisinkin.
VastaaPoistaNäyttää siltä, että siellä on vähän vilkkaampaa kuin viime lokakuussa:)
Hyvin näyttää sujuneen sinulla ensimmäinen akuutin sopeutumisen vaihe (5-7 vrk). Ja nyt voi alkaa turvallisesti "kiristämään ruuvia". Ja nauttia kunnon kohoamisesta.
Täällä Suomessa oli sään puolesta mainio hiihtolomaviikko (viikko 9). Aurinko paistoi ja metsäpolut olivat sulat ja juoksemiseen hyvässä kunnossa. Mutta nyt iski takatalvi. Ja vähän kenian kaipuu...
Terveisiä sinne staffille ja tutuille. Nautiskele.
Timo