Tervehdys,
Tämän päivän blogipäivitys tulee päivän viiveellä Internet-ongelmien johdosta - sorry!
Heräsin klo 06:30 ja lähdin päivän ensimmäiseen harjoitukseen (kova 5 km) klo 07:00 Eldoretin suuntaan. Aluksi kilometrin verran lämmittelyä ja sitten menoksi asfaltoitua tietä. Taivas oli lähes pilvetön. Autoja ja moottoripyöriä oli jo runsaasti liikkeellä. Onneksi oli alla tuo eilinen vetotreeni, niin osasin odottaa mitä tuleman pitää. Aluksi etsin sopivaa vauhtia, jolla jaksaa loppuun saakka. Onneksi jalat alkoivat herkistyä parin kilometrin jälkeen - mutta kulku ei ollut niin irtonaista kuin olisin halunnut. Jaksoin kuitenkin puskea loppuun saakka aikaan 22:05. Ei huono ollenkaan ensimmäiseksi nopeaksi treeniksi. Kilometrin palauttelun jälkeen hyppäsin moottoripyörän kyytiin.
Tutut rituaalit: suihku, uinti ja aamupala. Ei ollut oikein nälkä, mutta piti vain yrittää syödä - tarjolla puuroa, lettuja, hilloa, kananmunia, pikkumunkkeja ja sämpylöitä - kaikille joitakin!
Parin tunnin levon jälkeen suuntasin kevyelle 10 km:n lenkille St. Patrickin reitille. Jalat toimivat melko hyvin - ainoastaan kuuma aurinko toi harjoitukseen haastetta. Reitin varrella sain nähdä paikallisia työnsä ääressä: laudantekijöitä, huonekalujen ja porttien valmistajia, naisten vaatteiden ompelijoita, myllyjä jne. Työn ääniä kuului kaikkialta. Kohtasin lukuisia perhosparvia (Oilin Antti saattaisi olla onnessaan täällä). Vastaan tuli ainoastaan muutamia kenialaisia juoksijoita - heille taitaa keskipäivä olla liian kuuma. Yritin pitää vauhdin kevyenä - mäkiosuudella ei tarvinnut yrittää, vaan ylämäet hidastivat automaattisesti vauhtia. Leirikeskukseen saavuin ajassa 1:09. Näin päivän harjoitukset oli tehty.
Kävin Djuliaksen luona hieronnassa iltapäivällä. Tavatessamme hän oli hermostunut ja väänsi itkua ja kertoi vaimonsa sekä kolmen lapsensa lähteneen jonkun miesopettajan matkaan. Heihin ei ole saatu yhteyttä, vaikka Djulias oli useampaan kertaan yrittänyt. Tosi ikävä ja suorastaan kauhea tilanne oman perheen hävitessä yhtäkkiä. Hieronnan jälkeen Djulias lähti vaimonsa kouluun ja aikoi puhua koulun rehtorin ja mahdollisesti poliisin kanssa tilanteesta. Toivotin hänelle voimia, mitä tulossa olisikaan. Lähdin hieronnasta melko surullisin mielin ...
Lounaalle ilmestyi uusi runsaan 20 henkilön joukko Hollannista - lapsia iältään 12-18 v. ja heidän vanhempiaan sekä ohjaajia (tai opettajia). Taitavat olla jostakin yksityiskoulusta - millä koululla on varaa lähetetään noin iso lapsiryhmä Keniaan? Ryhmä toi leirille mukavasti vipinää ja ääntä :)
Monista yrityksistä huolimatta en onnistunut päivittämään blogia eilen iltapäivällä, enkä illalla.
Siispä treenipäivän kulun kerronta siirtyi seuraavaan päivään.
Toivotaan, että torstai on toivoa täynnä!
Terveisin Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti