Lentomatka Helsinki-Amsterdam-Nairobi sujui aivan e-lippujen mukaisesti ja kaikki lennot olivat ajassaan. Melko pitkäksi kävi 8 tunnin odottelu Amsterdamin kentällä, mutta siitäkin selvisin.
Nukuin melko rauhattomasti yölennolle Amsterdam-Nairobi, koska vieruskaverini heilui oudosti istuimessaan lähes koko lennon ajan. Sain nukutuksi vain parin tunnin pätkiä ajoittain. Mutta siitäkin selvisin! Nairobiin päästyäni ei kuitenkaan olo ollut väsynyt, vaan intoa täynnä.
Nairobissa klo 07:00 otti upeasti vastaan nouseva aurinko ja oli melko lämmintä. Tuntui kuin olisi tullut toiseen kotiin: kun tullimuodollisuuksissa tuli minun Visa-vuoroni, kenialainen virkailija totesi minut nähtyään: Hello Harri :) Hän oli tuttu minullekin usean vuoden Visa-leimojen lyönneistä ja valokuvan ostoista - mutta silti, että muisti nimeni! Näin aamuisin ei tarvinnut kauaa jonottaa ja sain laukkunikin nopeasti.
Minua oli vastassa lentokentällä tuttu kuski Hassan, joka on kyydinnyt minua erinomaisesti jo useamman vuoden Nairobista Iteniin ja Itenistä Nairobiin. Oli tosi iloinen tapaaminen jälleen! Hassan lähetti terveiset vaimolleni Ulaalle.
Olimme sopineet Hassanin kanssa ennakkoon, että vierailemme jollakin safarilla menomatkalla. Niinpä vietimme pari tuntia noin 90 km:n päässä Nairobista sijaitsevassa Naivasha luonnonpuistossa. Naivasha on melko suuri järvi, jossa veden pinta on noussut vuosien saatossa monin paikoin paljonkin. Tuntui oudolta katsella järvessä pystyssä seisovia kelottuneita puita, jotka tarjosivat erinomaisen levähdys- ja pesintäpaikan linnuille ja myös paikallisille pojille hyviä onkimispaikkoja. Naivashan kaupungissa asuu yli 600.000 asukasta ja pääelinkeino ovat matkailu ja maatalous. Hassan kertoi, että tässä kaupungissa kasvatetaan Eurooppaan kuljetettavia ruusuja - en kyllä nähnyt matkan varrella ainuttakaan puutarhaa - liekö totta?
Pääsimme tunnin veneajelulle Naivasha-järvellä. Upeiden maisemien lisäksi törmäsimme lukuisiin eläimiin: virtahepoja pelehtimistä, kalastajakotkia työssään, haikaroita puiden latvuksessa, flamingoja pää pinnan alla sekä muita suuria ja pieniä lajeja. Lisäksi vähän kauempaa ihailimme seeproista ja eri antilooppilajeista sekä kirahveista. Järven saarien ja niemien kasvillisuus oli uskomattoman vihreää ja rehevää. Toivottavasti saan liitetyksi blogiin kuvia jossakin vaiheessa.
Sitten matka jatkui autolla ajaen ja turisten Iteniin saakka. Saavuimme leirikeskukseen klo 17:20. Vastassa oli lukuisa joukko leirikeskuksen henkilökuntaa - ottivat vastaan ilolla vanhan tutun juoksijan. Pääsin yhden hengen huoneeseen lähelle vartijoiden koppia - numero 17 - lähellä uima-allasta toiveeni mukaisesti. Sitten nopeasti suihkuun ja iltapäiväteelle. Tapasin HATC leirikeskuksen perustajan Lornah Kiplagatin. Hän totesi, että minulle kyllä löytyy keskuksesta aina huone, vaikka leiri olisi kuinka täynnä - onhan Kenian Iten suomalaisen ikäjuoksijan toinen kotipaikka :)
HATCissa on juoksijoita tällä hetkellä yli 50 - kerron heistä tarkemmin myöhemmin leirini aikana. Hassan lähti paluumatkalle Nairobiin ja tuo kanadalaisen pariskunnan Iteniin parin päivän kuluttua - hänellä on kyllä raskas ammatti.
Hyvän pitza-päivällisen jälkeen sain kömpiä vihdoinkin sänkyyni - kyllä uni maittoi!
Palaan erikseen perjantain ja lauantain tapahtumiin - kunhan varmistuu blogin päivitys Internet-ongelmien vaivatessa jälleen.
Terveisin Harri
Kuvia Naivasha-järveltä:
Mainio reissukuvaus - sitten lenkkarit jalkaan ja baanalle. Kevyttä juoksujalkaa toivottaen, Aimo
VastaaPoista