Kahdestoista leiripäivä

                                            Tänään jälleen Djuliaksen hieronnassa!

Tervehdys,

Jussilta taas runotervehdys:

Kenian aamuauringon alla, on olo kuin
juoksun kuninkaalla. Polvi nousee ja askel on kevyt,
How are you, on paljon koululaiset kysellyt.
Niin on askel kevyt, kun on koko kroppa ehyt.
Ja mieli sinivalkoinen, tuuli tuo kuin kotimaan tervehdyksen.
Juoksijan taivaan alla, hintaa on unelmalla.
Tavoitteena on voitto ja terveenä pysyminen ja uuden aamun koitto.
Täällä on Äijämaratonistin hyvä taivaltaa ja elämästään
taas lisää oivaltaa.

Lämmin kiitos Jussi :)

Aamulla taivas oli pilvien peitossa lähtiessäni tasavauhtiselle 15 km:lle Eldoretin suuntaan ja takaisin. Melko viileä aamu - otollinen juoksulle! Runotekstin tavoin askel oli kyllä kevyt ja siten taivallus myös melko rentoa. Matkalla oli nousuja, joten paikka paikoin vauhdin pitäminen tasaisena tuotti haastetta. Yritin pitää keskivauhdin 4:50:n paikkeilla - siinä onnistuin ja 1:12:50 ajassa palasin leirikeskukseen. Hyvä treeni!

Aamupalan jälkeen lepäilyä 1 1/2 tuntia. Ja sitten päivän kevyelle kympille: 5 km Eldoretin suuntaan ja takaisin. Nyt paremminkin hölkkäsin kuin juoksin. Taivas oli edelleen pilvinen;  ilman kosteusprosentti lämmössä oli korkea, joten hikeä pukkasi. Tänään en saanut kirittäjää, joten aikaa kului melko paljon kymppiin: 1:04 - kevythän tämän harjoituksen pitikin olla!

Nopeasti lounaalle ja sitten Matatulla hierontaan ja takaisin tunnin käsittelyn jälkeen. Djulias ei ole kuullut mitään uutta perheestään - ikävä kyllä. Djulias kaipaa kovasti 7 -vuotiasta poikaansa ja 3 -vuotiasta tytärtään. Ei kuitenkaan näyttänyt stressaavan ongelmalla itseään liikaa. Katsotaan, saanko
järjestetyksi leirikeskuksessa tapaamisen Muggen (keskuksen päällikön) ja Djuliaksen välille hierontasopimuksesta. Lornah suhtautui mahdolliseen palkkaamiseen positiivisesti, sillä tarvitsevat toisen ammattitaitoisen hierojan keskukseen. Toivotaan parasta!

Iltapäivällä aurinko ilmestyi pilvien takaa - ilma lämpeni entisestään. Nautin iltapäiväteen ulkona vihreässä maisemassa lintujen laulaessa. Edellisen päivän sade teki luonnolle hyvää.

Päivällisellä tarjoiltiin riisiä ja kanaa sekä paistettua kaaliraastetta. Jälkiruokana olivat ananas- ja mangopalat.

Vuorossa blogipäivitys, mikä tänään onnistui omasta huoneesta.

Hyvää yötä!

Terveisin Harri

Yhdestoista leiripäivä - leirin puoliväli on ylittynyt!

                                Aamun lenkillä Daniel etsi sponsoria - melkoinen sumu!

Tervehdys,

Juoksijakaveri Jussilta jälleen uusi runo:

Iske, iske Kenian auringon alla,

tyylittele jalalla.

Pitkät lenkit, vedot ja kevyet. Jalat

vievät kuin tuuli höyhenet. Juoksijan

taivaan alla, matkaa taitan nautinnolla.

Kevyesti pidemmälle, huudan 

elämälle.

Kiitos Jussi :)

Tänä aamuna herätessäni klo 05:50 linnut olivat melko vähäänisiä - katsoin ulos ikkunasta ja syy löytyi: sumuinen ilma. Lähdin kevyelle kympille Eldoretin suuntaan polkua 5 km ja takaisin. Mukavan lennokkaasti askel taittui niin meno- kuin paluumatkalla. Sain seuraani kenialaisen Danielin, joka halusi juosta kanssani loppumatkan, n. 3 km ylämäkistä osuutta. Sain hänestä puhtia ja niinpä viimeisetkin kilometrit taittuivat lennokkaasti - leirikeskukseen ajassa 58:10. Kiittelin Danielia vetoavusta - Daniel etsii itselleen sponsoria, jonka kanssa kehittyä maailmanluokan juoksijaksi. Totesin, että minä se en voi olla :) Erosimme hymyillen eri suuntiin.

Suihku, uinti ja aamupala sekä parin tunnin lepo. Sitten päivän toiseen treeniin. Oli alkanut sataa kaatamalla. Piti lähteä 6x400 metrin vetotreeneihin Lornahin kentälle jo klo 11, mutta odottelin sateen tahkoamista puolisen tuntia. Sadeviitta päälle ja rohkeasti vain moottoripyörän kyytiin ja kohti urheilukenttää. Päästyäni perille sade onneksi taukosi. Omaa treeniään olivat lopettelemassa saksalaiset Oliver ja Juliana - aivan likomärkinä. Minua onnisti, sillä sain tehdä oman harjoitukseni märällä radalla ilman sadekuuroja. Olo tuntui tosi voimalliselta heti jo ensimmäisellä 400 metrillä - aikaan 1:33 - yes! Parin minuutin jälkeen seuraava 1:35 ja loputkin neljä välille 1:33-1:35. Enpä oikein uskonut todeksi, että juoksukuntoni oli kohonnut näin hyvin: 5-10 sekuntia nopeampia kierrosaikoja kuin viikko sitten! Tästä on hyvä jatkaa ...

Treenin jälkeen alkoi tihkuttaa, joten hyppäsin palauttelukierrosten jälkeen moottoripyörän kyytiin kohti leirikeskusta. Tyytyväinen leiriläinen kävi suihkussa ja uimassa ennen lounasta. Olimme sopineet Djuliaksen kanssa hieronnan aloittamisesta normaalia aikaisemmin jo klo 13:30. Kevyt hieronta tuotti jälleen taivaallisen olon. Matatun kyydillä pääsin takaisin leirikeskukseen. Tunnin tirsat huoneessa ennen päivällistä - ruokailin saksalaisen Henrikin ja sveitsiläisen Geromen kanssa. Sitten blogin päivitykseen.

Huomenna on vuorossa tasavauhtinen 15 km ja kevyt 10 km. Yritän mennä nukkumaan ajoissa, jotta aamusta olen taas hyvässä iskussa.

Hyvää yötä!

Terveisin Harri

Päivän kuvasatoa:

                      Kanadalainen fysioterapeutti Jeff lähdössä samaan aikaan omalle lenkilleen.

Osa paikallisista pienistä lapsista pelkää (siis pitää outoina ilmestyksinä) valkoihoisia ja siksi juoksevat kiireesti pakoon...

                                Lapsia menossa päiväkotiin ...

                                 Sveitsiläinen seurue lähdössä leirikeskuksesta laukkuineen.

Sataa, sataa ropisee jopa nyt aamupäivällä - hyvin epänormaalia - yleensä sade saapuu vasta iltapäivällä. On ollut kuivaa, joten sade tulee tarpeeseen!

                       Heinäsirkkoja näkee harvoin leirillä - tämä yksilö oli eksynyt Lounge-tilaan.

Kymmenes leiripäivä - toinen lepopäivä

                                                 Naurava 8 -vuotias Elphas ja minä.

Tervehdys,

Tänään sain nukutuksi klo 07:30:een, minkä jälkeen suihkuun ja pulahdus uima-altaaseen - tosi viileää vettä - piristi kummasti! Aamupalalla keskustelin kanadalaisen Jeffin kanssa. Hän oli saapunut leirille eilen lauantaina - tällä kertaa yksinään, sillä pari vuotta sitten hänellä oli matkassa äitinsä. Jeff on nuori fysioterapeutti, joka juoksee puolikkaita ja maratoneja (ei mikään huippujuoksija).

Innostuin pesemään suuren likapyykkini - ehkä jo viimeisen kerran täällä? Tästä päivästä oli tulossa myös kuuma - vielä kuumempi kuin eilen - ainakin pyykki kuivaa hyvin!

Klo 09:30 löysin itseni Lornahin siskon Monican nimikkokirkosta Victoria Church - viidensadan metrin päässä leirikeskuksesta. Kirkossa olivat otettuja valkoihoisesta kaverista - jopa niin, että minua pyydettiin esittäytymään. Yllättyneenä kävelin eteen ja kerroin kirkkoväelle  terveiset Suomesta ja Tampereelta sekä kerroin usean vuoden vierailuistani Kenian Itenissä. Sain runsaasti taputuksia ja naurunpurkauksia - monet katselivat tuijottaen outoa valkoista miestä. Lapset olivat myytyjä, kun avasin ison Marjanne karamellipussin. Lähdin kirkosta korviani pidellen, sillä laulut ja musiikki sekä puheet tulivat voimalla kaiuttimien kautta.

Sitten olikin vuorossa lounas. Jaoin pöydän viimeistä kertaa puolalaisten kanssa. He olivat lähdössä iltapäivällä kotia kohti. Ikävä kyllä Lufthansa oli perunut heidän lentonsa Nairobista; joutuvat siten järjestelemään uudet lennot.  Lufthansa on kuulemma perunut kaikki Nairobin lentonsa Nairobin hotellien terroriuhan vuoksi. Minähän lennän KLM:llä ja Kenian Airwayssillä.

Päätin piipahtaa leirikeskuksen vanhan siivoojan, Sophyn, perheen luona. Kävin kioskista ostamassa kaikkea tarpeellista laatikollisen ja sitten moottoripyöräkyydillä Sophyn luo. Sophy odotti iloisena ja minun viimeksi tuomani paita päällä. Istuimme tyylikkäästi sisustetussa kodissa - Sophy on erinomainen ompelija ja hänen töitään näkyi pöydällä ja sohvakaluston päällä. Pian seuraamme liittyi perheen kuopus (ainoa poika) kahdeksan vuotias Elphas - luokkansa priimus! Useimmat siskot (yhteensä kuusi) ovat jo omissa oloissaan, mutta kolme nuorinta siskoa saapui polttopuukasoja kantaen - upea näky! Pian kaikilla oli tikkarit suupielessä. Muuten kuulemma perheellä on mennyt hyvin, mutta nyt on kuiva kausi rasitteena - kasvit kärsivät. Kantavat tarvitsemansa veden naapurin kaivosta. Pihassa on valtava avacado -puu ja useita banaani- ja luumupuita. Tällä hetkellä he pitävät vain yhtä lehmää.
Kun olin poistumassa Sophy tiedusteli, voisinko käydä tervehtimässä naapurissa miehensä sukulaisia, jotka olivat kokoontuneet yhteen Sophyn miehen isän kuoltua tänä aamuna. No tietenkin suostuin. Pihamaalla istui sukulaisia ja tuttavia sekä naapureita yli 50 henkilöä juoden teetä ja turisten. Minut esiteltiin vainajan läheisille. Olivat syvästi liikuttuneita vierailustani. Aikaa kului yli tunti. Suurimman osan ajasta väki suunnitteli hautajaisia ja kokosi tarvittavaa rahasummaa hautajaisten järjestämiseksi. Kokoon saatiin 1.000 euroa, mikä kuluu noin 700 henkilön kestitsemiseen ja vainajan saattamiseen hautaan. Annoin kassaan 2.000 Kenian shillingiä (20 euroa), millä tulevat hankkimaan hautajaissokerit. Sitten olikin hyvästelyn aika.

Leirikeskukseen kävelin pientä oikopolkua. Tunnin kuluttua syötiin päivällistä. Nyt oli rauhallista, sillä suuret ryhmät Ranskasta, Argentiinasta ja Hollannista olivat lähteneet eli meitä oli enää runsaat 40 leiriläistä. Tänään kyllä saapui Saksasta neljän hengen ryhmä vanhan tuttuni Oliverin johdolla. Oliverilla tulee minun lailla täyteen 12. vuosi Itenissä - me kuulemma kuulumme leirikeskuksen kalustoon :)

Sitten paneudun blogin päivittämiseen. Taidan nyt onnistua.

Antoisaa uutta alkavaa viikkoa kaikille ja Ullalle sekä hänen kollegoilleen mukavaa Rukan matkaa!

Hyvää yötä!

Terveisin Harri

Päivän kuvasatoa:

                                            Monican nimikkokirkko Victoria kirkko.

                                                       Sophy kiitollisena tuliaisista.

                                        Äiti ylpeänä osaavasta pojastaan Elphaksesta.

                                                                     Sophyn perhettä.

                                                 Perheen tytöt polttopuiden haussa.

                                Sophyn miehen isä-vainajan hautajaissuunnittelua ...

                                Paikalla oli yli 50 sukulaista, tuttavaa ja naapuria.

                                                           Sophy huolehti teetarjoilusta.

                                       Idyllistä polkua luonnon helmassa leirikeskukseen.

Yhdeksäs leiripäivä

Lauantai 29.2.2020

Tervehdys,

Tänään oli aamusta normaalit toimenpiteet herättyäni klo 05:50. Linnut lauloivat ja heinäsirkat soittelivat, joten oli tulossa kuuma päivä.

Suuntasin kevyelle 20 km:n lenkille St. Patrickin suuntaan ja sieltä maaseudulle. Tänään sain juosta jonkun tovin kenialaisen poliisin kanssa ja juoksijan, jonka toinen tossu oli hajonnut - hän siis juoksi vain yhdellä tossulla ja toinen jalka paljaana. Hyvin hän kuitenkin kykeni juoksemaan kanssani, kunnes tulimme pitkään alamäkeen ja minä painoin rennosti eteenpäin - hän jäi :)
Mukavasti kulki koko matkan ja leirikeskukseen saavuin ajassa 2:01. Sitten suihkun ja uinnin jälkeen aamupalalle - ruuhkaa oli.

Pariin tunnin levon jälkeen kävin juoksemassa kevyen kympin aikaan 59:40 - hienosti jälleen kulki, vaikka aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta kuumasti saaden hikikarpalot nousemaan otsalle.

Lounaan syötyäni sain jälleen nauttia Djuliaksen käsittelystä. Jalat ovat hyvässä kunnossa - enää vain oikea polvi on hiukan väsynyt, johon Djulias käytti hieronta-aikaa normaalia enemmän.

Sitten Itenin markkinoille, jossa riitti niin mausteiden kuin vaatteiden, kenkien ja elektroniikan myyjiä. Kiva oli katsella koululaisten jalkapallopeliä - osaavia palloilijoita!

Iltapäivällä ja illalla päivällisen jälkeen yritin päivittää blogia, mutta siinä en onnistunut - vasta sunnuntaina yhteydet toimivat jälleen.

Sunnuntaina onkin sitten vuorossa lepopäivä!

Terveisin Harri

Kahdeksas leiripäivä

Perjantai 28.2.2020

Tänään päivällispöydässä puolalaisten kanssa. Heidän kahden viikon leiri tulee päättymään tulevana sunnuntaina. Hauskoja veijareita kaikki - kutsuivat Puolaan maraton-kisaan - otin kutsun vastaan!


Tervehdys,

Tänä aamuna jälleen herätys klo 05:50 ja lähtö klo 06:45 päivän ensimmäiseen harjoitukseen: kevyttä 20 km. Jalat alkavat olla kohta tosi vetreessä kunnossa - ainoastaan harjoitusten määrä ja kilometrit tuntuvat kropassa väsymyksenä. Onneksi sunnuntaina on leirin toinen lepopäivä vuorossa.

Nyt suuntasin tutulle St. Patrickin reitille. Viiden kilometrin kohdalla ohitseni juoksi kenialainen nuori mies. Hetken kuluttua edessä oli mäkiosuus ja päätin ottaa kiinni hänet ylämäessä - vain kuntoani koetellakseni. Onnistuin saavuttamaan hänet sydämen lyödessä kiivaaseen tahtiin  ja pääsin vielä rinnalle. Toivotettiin hyvät huomenet. Sitten hymyilimme ja annoin hänen mennä menojaan ja minä jatkoin kevyttä linjaa :)

Taivas oli pilvinen ja lämpötila otollinen juoksemiseen. Matkalla törmäsin kahteen harjalintuun, jotka ovat kurjen kokoisia ja vähän niinkuin harjakset päässä. Kauniita, mutta ääni on hirveätä rääkymistä. Linnut lensivät kauas pellolle etsimään ruokaa. Samalla vastaan tuli kymmenen kenialaisen juoksijan ryhmä. Aivan kuin antilooppilauma olisi ohittanut minut. Tosi kaunista juoksutekniikkaa - usein molemmat jalat samaan aikaan ilmassa - tuohon kuin pääsisi!

Rennolta minunkin juoksuni nyt tuntui. Puolimatkan jälkeen join Cociksen. Kioskinpitäjä arvuutteli iäkseni 50 v ja hämmästyi kuultuaan oikean ikäni. Hän totesi, että juoksu nuorentaa - uskotaan :)
Jatkoin matkaa...

Leirikeskukseen saavuin ajassa 2:03 - hyvä näin. Sitten aamupalalle. Uima-allasta puhdistettiin kemikaaleilla, joten kykenin vain kastamaan jalkani viileään veteen. Sitten levolle pariksi tunniksi.

Päivän toinen harjoitus oli 8 km kevyttä - suoritin sen Eldoretin asfaltoidun tien vieressä kulkevaa polkua 4 km alamäkeä ja takaisin aikaan 50:50. Matkan varrella ovat monet asukkaat ja työntekijät käyneet jo tutuksi. Monesti saan kannustavia käsien taputuksia tai lapsilta huudon: Hello, how are you?  Tänä vuonna lapset eivät ole lähteneet mukaani juoksuun - ehkä en ole tavannut suuria koululaisryhmiä, joista osa aikaisemmin innostui juoksuun kanssani - onhan tässä vielä leiripäiviä edessä.

Vuorossa oli lounas, jolla tarjoiltiin jälleen pastaa ja papupataa, joten minulle se tarkoitti pastaa ja omelettia. Ehkä tämän viikon aikana on ruokana pastaa tavanomaista useammin, koska sitä on helppo valmistaa yli 90 ruokailijalle. Hyvin taas keittiö selvisi urakasta!

Kohta löysin itseni Djuliaksen hieronnasta - kevyttä käsittelyä. En tiedä, miten osaan palata Suomessa normaaliin rytmiin niin, että hierontaa on vain silloin tällöin - no, eipähän viikottaiset juoksukilometrit kotona ole aivan tätä luokkaa. Tampereella fysioterapeutti Aki kyllä on hoitanut minut aina juoksukuntoon, olipa vaivani ollut mitä tahansa - kiitos Aki!

Sitten leirille kokeilemaan blogin päivittämistä - en onnistunut iltapäivällä, enkä illalla. Heräsin puolen yön jälkeen ja sitten homma alkoi pelittää - yes! Kirjoitan siis tätä tekstiä lauantain puolella.

Hyvää viikonlopun jatkoa blogiystävät - Etelä-Suomesta olen saanut aurinkoisia kuvia, joten sielläkin varmaan ulkoilu maittaa! Jatkan unia ...

Terveisin Harri

Päivän kuvasatoa:

                                                                    Vaatemyyntiä ...

                                                         Leirillä kauniin värisiä lintuja.

                                       Moottoripyörä- ja matatu-kuskit odottavat asiakkaita.

                      Tätä rakennuskompleksia on rakennettu jo lähes 10 vuotta - Jussi muistanee?

                                                        Idyllinen maalaismaisema ...

                                                             Perheen pihanäkymä ...

                                                         Pellonmuokkausta kuokalla ...

                                Leirikeskuksen lähelle valmistuu rakennus runsaassa vuodessa!

                                                  Leirikeskus aamulla lenkille lähtiessäni.

                                                                           Aidanmallia.

                                                              Teurastamo - lihanmyyntiä.

                                                                   Lautoja valmistuu ...

                                                                       Peruna kukassa.

                                                         Rakennus vasta alkutekijöissä.

                                                                        Pyykkipäivä!

                                                                     Portteja syntyy ...

Päivän lenkillä näkymä. 

                                                                       Hedelmätarha.

Seitsemäs leiripäivä

                      HATC -leirikeskuksen perustaja MM maratoonari Lornah Kiplagat seuranani.
                      Tällä hetkellä hän on leirikeskuksen johtaja.

Tervehdys,

Nyt olen jälleen blogipäivityksessä ajan tasalla. En tiedä mitä ovat tehneet, mutta kykenen nyt kirjoittamaan tekstiä blogiin omasta huoneestani, eikä tarvitse siirtyä ns. Lounge-rakennukseen.

Aamulla nousin klo 05:50. Ja jo klo 06:25 lähdin päivän ensimmäiseen treeniin: kiihtyvää 15 km. Tänään oli melko pilvinen ilma - viileämpi kuin eilen. Reittinä ensin kympin Kamariny-lenkki ja sitten eilen aamulla juostu vitosen lenkki Eldoretin suuntaan. Tänään alkoi jo löytyä rentoa menoa - jopa ylämäetkin onnistuin pinkomaan paljoa puuskuttamatta. Aloin nauttia lennokkaasta askelluksesta. Kiristin tahtia varsinkin viimeisen vitosen aikana. Kykenin juoksemaan viimeiset kolme kilometriä 4:35 min/km vauhdilla. Harjoitukseen kului aikaa yhteensä tunti ja 13 minuuttia - yes!! Tyytyväisenä hyppäsin moottoripyörän kyytiin ja suuntana leirikeskus.

Aamun rutiinien jälkeen levolle pariksi tunniksi. Sitten kevyelle 8 km:lle. Olisi kulkenut vauhdikkaasti, mutta toppuuttelin - kyseessä kevyt ja palauttava harjoitus. Aikaa kului 51:15. Sitten nopeasti lounaalle. Tänään ei nopeasti lounastettukaan, sillä leiriläisten joukko kokonaisuudessaan ( 96 henkilöä) tuli syömään samoihin aikoihin. Näin suuri määrä treenaajia leirikeskuksessa on leirikeskuksen ennätys! Sopu antoi kyllä hyvin sijaa ja osa ruokaili ulkona portailla.

Seuraavaksi kiiruhdin hierontaan. Djulias oli helpottuneen oloinen käytyään selvittämässä perheensä hankalaa tilannetta vaimonsa koulussa. Ottivat kuulemma asiakseen selvittää, missä karkulaiset luuraavat. Djulias tietää enemmän asiasta ensi viikon maanantaina. Hieronta sujui entiseen malliin taivaallisesti! Nyt saan ennaltaehkäisevää hierontaa, jolla pyritään estämään mahdollisia jalkavaivoja - hieno juttu! Huomenna palaan tänne uudelleen.

Leirikeskukseen päästyäni kävin iltapäiväteellä. Tapasin samalla leirikeskuksen johtajan Lornah Kiplagatin, jolle kerroin hierojani ongelmista. Lähinnä tiedustelin, mitä oikeuksia aviomiehellä on lapsiinsa tällaisissa erotilanteissa - kuulemma samat kuin Suomessa. Lornah ei ollut koskaan aiemmin kuullut, että jollekin kenialaiselle miehelle Itenissä olisi käynyt vastaavasti. Samalla tiedustelin mahdollisuutta palkata Djulias HATC -leirikeskukseen. Lornah ei pitänyt palkkaamista mahdottomana, koska tällä hetkellä leirikeskuksessa on kaksi fysioterapeuttia ja yksi hieroja. Toinen hieroja voisi olla hyvästä. Sovittiin, että palataan tähän ensi viikolla esimerkiksi kutsumalla Djulias leirikeskukseen neuvonpitoon. Olisi tosi upeaa,  mikäli Djuliasta onnistaisi säännöllisen työn saannissa - varsinkin tässä vaiheessa, kun perheellä on ongelmia. Toivotaan parasta!

Tänään sähköt ovat olleet poikki monta kertaa. Katsotaan, miten onnistun tänään päivityksessä.

Huomenna on edessä kaksi kevyttä harjoitusta: 20 km ja 8 km.

Hyvää päivän jatkoa!

Terveisin Harri

Kuudes leiripäivä

Keskiviikko 26.2.2020

                                Join iltapäiväteen tänään ulkona auringonpaisteessa varjon alla.

Tervehdys,

Tämän päivän blogipäivitys tulee päivän viiveellä Internet-ongelmien johdosta - sorry!

Heräsin klo 06:30 ja lähdin päivän ensimmäiseen harjoitukseen (kova 5 km) klo 07:00 Eldoretin suuntaan. Aluksi kilometrin verran lämmittelyä  ja sitten menoksi asfaltoitua tietä. Taivas oli lähes pilvetön. Autoja ja moottoripyöriä oli jo runsaasti liikkeellä. Onneksi oli alla tuo eilinen vetotreeni, niin osasin odottaa mitä tuleman pitää. Aluksi etsin sopivaa vauhtia, jolla jaksaa loppuun saakka. Onneksi jalat alkoivat herkistyä parin kilometrin jälkeen - mutta kulku ei ollut niin irtonaista kuin olisin halunnut. Jaksoin kuitenkin puskea loppuun saakka aikaan 22:05. Ei huono ollenkaan ensimmäiseksi nopeaksi treeniksi. Kilometrin palauttelun jälkeen hyppäsin moottoripyörän kyytiin.

Tutut rituaalit: suihku, uinti ja aamupala. Ei ollut oikein nälkä, mutta piti vain yrittää syödä - tarjolla puuroa, lettuja, hilloa, kananmunia, pikkumunkkeja ja sämpylöitä - kaikille joitakin!

Parin tunnin levon jälkeen suuntasin kevyelle 10 km:n lenkille St. Patrickin reitille. Jalat toimivat melko hyvin - ainoastaan kuuma aurinko toi harjoitukseen haastetta. Reitin varrella sain nähdä paikallisia työnsä ääressä: laudantekijöitä, huonekalujen ja porttien valmistajia, naisten vaatteiden ompelijoita, myllyjä jne. Työn ääniä kuului kaikkialta. Kohtasin lukuisia perhosparvia (Oilin Antti saattaisi olla onnessaan täällä). Vastaan tuli ainoastaan muutamia kenialaisia juoksijoita - heille taitaa keskipäivä olla liian kuuma. Yritin pitää vauhdin kevyenä - mäkiosuudella ei tarvinnut yrittää, vaan ylämäet hidastivat automaattisesti vauhtia. Leirikeskukseen saavuin ajassa 1:09. Näin päivän harjoitukset oli tehty.

Kävin Djuliaksen luona hieronnassa iltapäivällä. Tavatessamme hän oli hermostunut ja väänsi itkua ja kertoi vaimonsa sekä kolmen lapsensa lähteneen jonkun miesopettajan matkaan. Heihin ei ole saatu yhteyttä, vaikka Djulias oli useampaan kertaan yrittänyt. Tosi ikävä ja suorastaan kauhea tilanne oman perheen hävitessä yhtäkkiä. Hieronnan jälkeen Djulias lähti vaimonsa kouluun ja aikoi puhua koulun rehtorin ja mahdollisesti poliisin kanssa tilanteesta. Toivotin hänelle voimia, mitä tulossa olisikaan. Lähdin hieronnasta melko surullisin mielin ...

Lounaalle ilmestyi uusi runsaan 20 henkilön joukko Hollannista - lapsia iältään 12-18 v. ja heidän vanhempiaan sekä ohjaajia (tai opettajia). Taitavat olla jostakin yksityiskoulusta - millä koululla on varaa lähetetään noin iso lapsiryhmä Keniaan? Ryhmä toi leirille mukavasti vipinää ja ääntä :)

Monista  yrityksistä huolimatta en onnistunut päivittämään blogia eilen iltapäivällä, enkä illalla.
Siispä treenipäivän kulun kerronta siirtyi seuraavaan päivään.

Toivotaan, että torstai on toivoa täynnä!

Terveisin Harri